20. maalis, 2017
Torstaina ajelin Himangalta Kokkolaan viulutunneille, ja siinä Lohtajan risteyksesä tuli mielehen, että ennen vanahaan puhuttiin Houraatinmäestä. No heräsin oikiastahan Marinkaisisa, että taisin ajaa jo Houraatinmäen
ohi vai oliko se siinä misä nykysin on ampumarata, ei siinä kyllä mitään mäkiä oo...vai onko maisema vanahemmiten tasottunnu.
Ja on kai sillä perukalla josaki toinenki mäki ko Niemelän
Hannu puhu, että he otti Heikin kans isän tekemän reen omin lupinensa ja lähtivät laskettelehen johonki siihen lähelle ja Heikki laski puuhun, sillä seurauksella, että reestä meni poikki se lauta, sanoko Hannu että
oli nimeltähän jukolauta (voi olla aivan väärä nimi). Eija-serkun ja Heikin kans vetivät reen entiselle paikalle ja peittivät heinillä, ettei isä nää ja pojat lähti tummulahan, ajattelivat muuttaa
sinne, ettei tuu mitään sanomista eikä tarvi ottaa seurauksia vastahan. No mieli muuttu ja kotia menivät. Väinön tuntevat voivat kuvitella, ko kiikkutoolista oli kuulunnu möriällä äänellä, että
onko sulla Hannu jotain kerrottavaa. Tosiasiat pöytähän ja muutama "opastava" sana siihen perähän Väinöltä ja asia oli siinä.
Täsäkö nuita hihtoja kahtelin niin tuli mielehen
tämmöset jutut. Lohtajalla on mäet vähisä enkä enää löyä sitä Houraatiakaan, vanahalla on vanahan jutut...
tuomo
Uusimmat kommentit
21.05 | 14:24
nimi oikein, seppo salo !
21.05 | 08:24
Tämä virsi on tosi ajankohtainen, kun Henki loppuu, niin konstit alkaa. Tämän on Vapahtajamme ilmoittanut, että ennen Hänen palutaan, "viisasten viisaus mätänee ja syntiä pelkääväiset häviää".
11.04 | 12:29
Kaikkein parasta on kun saa tuntea itsensä ihmiseksi ja tarpeelliseksi...Kiitos Tuomo ja Asta.
11.04 | 12:26
Suurkiitokset "kun mitään ei enää ole" kautta saamastani tuesta. On ihanaa että olette olemassa.